MIELENTERVEYSONGELMAT

Mielenterveyteen kuuluvat emotionaalinen, psykologinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Mielenterveys vaikuttaa ihmisten ajatteluun, tunteisiin ja toimintaan. Se myös määrittelee, miten henkilö sietää stressiä, suhtautuu muihin ja tekee valintoja. Mielenterveysongelmia voi ilmaantua, kun henkilö kokee hätää tai vaikeuksia jollakin elämänalueella.

Mielenterveyden ongelmat vaikuttavat henkilön ahdistuneisuuteen, mielentilaan, persoonallisuuteen, käyttäytymiseen sekä yleiseen psykofyysiseen hyvinvointiin. Mielenterveyden haasteet vaihtelevat lievästä vaikeaan. Ne voivat olla invalidisoivia ja vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun.

Mielenterveyden ongelmat eivät usein näy ulospäin. Näistä “näkymättömistä” ongelmista kärsiville suuri haaste on, että mielenterveyden ongelmiin liittyy edelleen tiedon puutetta ja leimaantumista.

Seuraavaksi esitellään masennus esimerkkinä mielenterveyden ongelmasta.

Masennus

Nimi: Frida
Ikä: 48 vuotta
Työ: sihteeri

 

Frida, joka sairastaa masennusta

Fridalla on masennusoireita. Hänellä on päivittäisiä itkukohtauksia, hän tuntee itsensä jatkuvasti surulliseksi, kärsii unettomuudesta ja syö liikaa. Hän kertoo, että nukahtamiseen saattaa kulua useita tunteja, ja että joinakin öinä hän ei nuku lainkaan, vaan on valveilla ja murehtii. Frida tuntee itsensä surulliseksi ja väsyneeksi, mutta oireista pahin on mielenkiinnon menettäminen työtä kohtaan, keskittymiskyvyn puute ja päätösten tekemisen vaikeus töissä. Joinakin päivinä hän ei pysty lainkaan menemään työpaikalleen, ja jää koko päiväksi sänkyyn. Frida on sitä mieltä, että hänen tilanteensa on pahempi kuin vain hetkellinen huono jakso elämässä. Hän kokee syyllisyyttä olostaan, ja tilanne vaikuttaa hänen suhteeseensa mieheensä ja lapsiinsa sekä vaikeuttaa perhetapahtumiin osallistumista. Suurin haaste kuitenkin on, että hän ei pysty työskentelemään muualla kuin kotonaan. Tällä alkaa olla jo taloudellisia vaikutuksia. Hän ei tunne oloaan mukavaksi kollegoidensa seurassa, sillä vaikka hän haluaisi uskoutua heille, Frida pelkää laiskaksi tai ailahtelevaksi leimaantumista. Lisäksi hän pelkää asian ottamista puheeksi esimiehensä kanssa eikä tiedä, miten hänen tulisi toimia.

Masennus

1. Mikä se on?

Masennus eli depressio on yleinen ja vakava mielenterveyden häiriö. Noin joka kuudes henkilö kärsii masennuksesta jossain elämänvaiheessa. Masennusta sairastavan mieliala on jatkuvasti alakuloinen, jopa toivoton, ja masentunut on menettänyt mielenkiintonsa sellaisiinkin asioihin, jotka aiemmin ovat tuottaneet hänelle mielihyvää. Masennus ei ole sama asia kuin suru, joka on luonnollinen reaktio elämän epäsuotuisiin tilanteisiin ja tapahtumiin. Masennuksen taustalla vaikuttavia syitä ei aina pystytä tunnistamaan. Usein masennus kehittyy useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Masennus on yleisin 25–44-vuotiailla henkilöillä, ja naiset kärsivät siitä useammin
kuin miehet.

2. Oireet

Masennukseen liittyviä oireita ovat:

  • masentunut mieliala suurimman osan aikaa
  • kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää.
  • vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys.
  • itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
  • perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset.
  • toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen.
  • subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna.
  • psykomotrinen muutos (kiihtymys tai
    hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu.
  • unihäiriöt.
  • ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos.

Lääkäri tekee masennusdiagnoosin potilasta haastatellen ja edellä mainittujen oireiden perusteella. Masennuksen voimakkuus ja kesto voivat vaihdella. Erityisiä masennusjaksoja voi esiintyä esimerkiksi synnytyksen jälkeen tai tiettyyn ympäristötekijään, kuten vuodenaikojen vaihteluun (ns. kaamosmasennus), liittyen

3. Hoito

Masennuksessa käytetään seuraavanlaisia
hoitomuotoja joko yksin tai yhdessä:

  • Masennuslääkkeet, jotka vaikuttavat keskushermostoon eri tavoin. Ne ovat hyödyllisiä masennuksen akuutissa vaiheessa, vähentävät oireita 4−6 viikon aikana ja niitä käytetään 8−10 kuukauden ajan. Koska masennus usein toistuu, lääkäri voi akuutin vaiheen jälkeen määrätä ehkäisevää tai pitkäaikaista ylläpitohoitoa pienentämään myöhempien masennusjaksojen riskiä etenkin henkilöillä, joilla masennuksen uusiutumiseen on suuri riski.
  • Psykoterapia on tehokas hoitomuoto. Se ei välttämättä yksin riitä vakavassa masennuksessa, mutta yhdessä muiden hoitomuotojen, kuten lääkkeiden, kanssa sillä on suuri merkitys.
    Lääkehoito ei auta hoitamaan masennuksen syitä, mutta psykoterapialla voidaan auttaa sairastuneita tunnistamaan stressitekijöitä ja masennuksen laukaisijoita sekä vahingollisia käyttäytymis- ja ajatusmalleja. Näin ollen psykoterapia on lääkehoitoa tehokkaampi ylläpitämään pitkäaikaista terveydentilaa ja ehkäisemään masennusjaksojen uusiutumista.

4. Psykososiaaliset tekijät ja vaikutus työkykyyn


Masennus on yksi tavallisimmista mielenterveysongelmista. Se on haaste sitä sairastaville sekä heidän läheisilleen. Se on yhä enenevissä määrin haaste myös työpaikoilla.

Masennus ei aina näy muille, erityisesti kun se on lievä. Masennusta sairastavat henkilöt voivat kohdata epäilyjä sekä syytöksiä laiskuudesta tai ailahtelevuudesta. Nämä asenteet voivat voimistaa häpeän ja syyllisyyden tunteita sekä heikentää itseluottamusta, jotka ovat jo muutenkin läsnä masennukseen sairastuneen elämässä. Tällaista käyttäytymistä tulee ehkäistä työpaikalla lisäämällä koko yrityksen henkilökunnan tietoisuutta masennuksesta sairautena. Lisäksi ymmärryksen ja yhteishengen vahvistaminen henkilöstön keskuudessa on tärkeää.

Joskus masennusta sairastava henkilö ei itse ymmärrä tilanteensa vakavuutta ja voi ajatella olevansa vain hankalassa elämänvaiheessa. Sairautensa takia henkilö voi myös olla haluton tai kyvytön hakeutumaan lääkärin vastaanotolle. Esimies ja työtoverit voivat kannustaa ja tukea sairastunutta sairauden ja sen hoitojen aikana.

Masennusta sairastavien työntekijöiden johtaminen sekä työssä jatkamisen ja työhön palaamisen tukeminen:

Masennuksen oireet voivat vaikuttaa merkittävästi työssä suoriutumiseen. Seurauksena voi olla poissaolojen lisääntyminen. Toisaalta monet masennukseen sairastuneet jatkavat työskentelyä, mutta eivät toimi täydellä kapasiteetillaan. He voivat esimerkiksi suoriutua työtehtävistään aikaisempaa heikommin, eivät saa töitään valmiiksi niille varatun ajan puitteissa, kokevat kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä tai heillä voi olla vaikeuksia tulla toimeen kollegoiden kanssa.

  • Työntekijöiden tarpeiden ymmärtäminen ja kompromissien löytäminen on tärkeää autettaessa työntekijöitä jatkamaan työskentelyä tai palaamaan työhön sairasloman jälkeen.
  • Avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutus työntekijän ja esimiehen välillä on tärkeää koko prosessin ajan.
  • Etätyön sijaan aikataulujen ja työtuntien järjesteleminen voi olla parempi ratkaisu, jotta yksinäisyyden tunne ja sosiaalisten kontaktien puute eivät pahenna masennusoireita.
  • Työterveyspsykologin tapaamisten tai vastaavan tuen järjestäminen voi olla hyödyllistä, jotta masennusta sairastava voi puhua ongelmistaan vapaasti ja luottamuksellisesti ammattihenkilön kanssa.
  • On tärkeää, että kollegat ymmärtävät ja tukevat masennukseen sairastunutta työntekijää. Tämä voidaan saavuttaa vain kouluttamalla koko henkilöstöä.

 

Lisätietoja:

Global Alliance of Mental Illness ADVOCACY Networks-Europe (GAMIAN-Europe) – https://www.gamian.eu/

Share This