NEUROLOGISET SAIRAUDET 1/3

Neurologisiin sairauksiin luetaan kaikki keskushermostoon (aivot, selkäydin) tai ääreishermostoon (kehon muut hermot) vaikuttavat sairaudet.

Neurologiset sairaudet ovat yleisiä ja voivat aiheuttaa laajan kirjon erilaisia oireita riippuen sairaudesta ja siitä, mitä hermoston osaa se koskettaa.

Jotkut neurologiset sairaudet ovat henkeä uhkaavia, ja useimmat vaikuttavat vahvasti sairastuneen elämänlaatuun. Neurologiseen sairauteen sairastuneen ei ole aina helppoa selviytyä työpaineista, ja monet työnantajat eivät tiedä, miten nämä sairaudet vaikuttavat työntekijän työkykyyn ja työn tekemiseen.

Neurologisia sairauksia tunnetaan yli 600, ja ne voidaan jakaa karkeasti seuraaviin kategorioihin (tuoreen Britannian terveydenhuoltojärjestelmän raportin mukaan):

  • Äkillisesti alkavat sairaudet (esim. tapaturman yhteydessä saatu aivo- tai selkäydinvamma)
  • Jaksoittaiset ja vaikeasti ennustettavat sairaudet (esim. epilepsia, tietyt päänsäryt tai varhaisen vaiheen MS-tauti)
  • Etenevät sairaudet (esim. motoneuronisairaus, Parkinsonintauti, myöhäisen vaiheen MS-tauti)
  • Stabiilit neurologiset sairaudet (esim. CP-vamma).

Tässä kuvaamme kolme erilaista neurologista sairautta: migreenin, MS-taudin ja aivoverenkiertohäiriön, jotka kaikki ovat yleisiä työikäisessä väestössä.

Migreeni

Nimi: Anna
Ikä: 30 vuotta
Työ: työntekijä monikansallisessa yrityksessä

 

 

Anna, joka kärsii migreenistä

Anna kärsii vakavista migreenikohtauksista lähes joka kuukausi. Kohtaukset estävät Annaa keskittymästä työhönsä, ja hänen täytyy jäädä kotiin, sillä liikkuminen on lähes mahdotonta vähintään vuorokauden ajan. Annalla on kohtausten aikana erittäin voimakasta päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua sekä valoarkuutta. Annaa huolettaa hänen työpoissaolonsa, minkä vuoksi hieman lievempien kohtausten sattuessa hän yrittää työskennellä kipulääkkeen turvin. Kun hän voi hyvin eikä kärsi migreenistä, hän tekee jatkuvasti ylitöitä ja saa hyviä tuloksia kilpailuhenkisellä työpaikallaan. Tavoite suoriutua hyvin migreenistä huolimatta stressaa Annaa kovasti, mutta hän kieltäytyy keskustelemasta asiasta esimiehensä ja kollegoidensa kanssa, sillä hän pelkää tulevansa leimatuksi laiskaksi tai jopa menettävänsä työnsä, sillä hänellä on määräaikainen työsuhde.

Migreeni

1. Mikä se on?

Migreeni luokitellaan yhdeksi päänsäryn päätyypiksi, vaikka se on paljon muutakin kuin päänsärkyä. Se on monimutkainen, hyvin yleinen ja haittaa aiheuttava hermoston sairaus, jonka mekanismeja on vasta alettu ymmärtää.

Migreeni on krooninen sairaus, johon kuuluu jaksoittaiset kohtaukset: voimakas tykyttävä kipu tai tykyttävä tunne sekä herkkyys monille aistimuksille, kuten valolle, äänille ja pään liikkeille.

Vähintään kymmenen prosenttia maailman väestöstä kärsii migreenistä, joka murrosiän jälkeen on kolme kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. Suurimmalla osalla sairastuneista ensimmäinen kohtaus tulee ennen 20 ikävuotta, ja kohtaukset voivat vähentyä keski-iän jälkeen.

Säännöllisistä migreenikohtauksista kärsivät saattavat tunnistaa joitain laukaisevia tekijöitä, kuten stressi, univaje, sää, paasto, tietyt ruoat tai juomat, alkoholi tai hormonaaliset tekijät.

2. Oireet

  • Migreeni ilmenee jaksoittaisina kohtauksina, joiden välissä on oireettomia jaksoja.
  • Migreenin voimakkuus vaihtelee: jotkut kohtaukset voivat olla lieviä, toiset hyvin vakavia ja useimmiten kohtaus tuntuu vain toisella puolen päätä.
  • Kohtausten kesto vaihtelee noin 4−72 tunnin välillä, mutta kesto voi olla pidempikin.
  • Migreenikohtaukseen liittyy usein pahoinvointia tai oksentelua sekä erityisen voimakasta herkkyyttä valolle ja äänille, ja kohtaus pahenee tavallisessa fyysisessä aktiivisuudessa.

Aurallinen migreeni on migreenin harvinaisempi muoto (noin 20 % tapauksista). Siinä päänsärkyä edeltää tai siihen liittyy ohimeneviä näkö- ja tuntoaistimukseen liittyviä häiriöitä: valonvälähdyksiä, sahalaitakuvioita, kehonosan puutumista tai kihelmöintiä, puheen tuottamisen vaikeutta. Aura ilmenee useimmiten noin tuntia ennen kivun alkamista ja kestää alle 60
minuuttia. Joskus aurallinen migreeni ilmenee hyvin lievän päänsäryn kanssa tai kokonaan ilman päänsärkyä, erityisesti yli 50-vuotiailla.

3. Hoito

Migreenin hoito auttaa pysäyttämään jo alkaneen kohtauksen sekä ehkäisemään tulevia kohtauksia. Migreeniin liittyvä kipu on seurausta aivojen verisuonten laajentumisesta, sitä seuraavasta aivokalvon ohimenevästä tulehdustilasta ja trigeminaalisen kipuradan aktivoitumisesta. Näin ollen kohtauksen hoito voi tähdätä joko laajentuneiden verisuonten supistamiseen ja tulehdusreaktion vähentämiseen (triptaanit ja ergotamiini) tai kivun lievittämiseen (särkylääkkeet, tulehduskipulääkkeet, opioidit). Usein toistuva kipulääkkeiden käyttö voi kuitenkin herkistää migreeniin liittyviä kipuratoja ja
tehdä siten migreenistä kroonisen. Siksi kipulääkkeiden käyttöä voidaan pyrkiä rajoittamaan.

Migreenin estolääkkeitä käytetään migreenikohtausten estämiseksi. Nämä lääkkeet auttavat vähentämään kohtausten tiheyttä ja intensiteettiä sekä kohtauslääkkeiden käyttöä. Kaikki tällä hetkellä käytössä olevat migreenin estolääkkeet on alun perin kehitetty muiden sairauksien hoitoon, mutta niillä on havaittu olevan myös migreeniä estävää vaikutusta. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi verenpainelääkkeet, kuten beetasalpaajat, epilepsialääkkeet ja masennuslääkkeet.

Migreenin estolääkkeillä on usein sivuvaikutuksia, ja siksi sitoutuminen lääkehoitoon saattaa olla ongelma. Muutokset elintavoissa, kuten kohtauksia aiheuttavien asioiden välttäminen, stressin hallinta ja liikuntaohjelma, voivat osoittautua tehokkaaksi estomuodoksi.

4. Psykososiaaliset tekijät ja vaikutus työkykyyn

Migreeni on yksi yleisimmistä sairauksista työikäisessä väestössä, ja sillä on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Maailman terveysjärjestö (WHO) luokittelee migreenin eniten haittaa aiheuttavien sairauksien listalla ensimmäisten 10–20 sairauden joukkoon. Silti migreeni on edelleen aliarvioitu, alidiagnosoitu ja alihoidettu kaikkialla maailmassa. Migreeni alentaa toimintakykyä ja aiheuttaa sekä sosiaalista että taloudellista haittaa sitä sairastaville.

Toistuvat kohtaukset ja niiden pelko vaikuttavat migreenistä kärsivien perhe-elämään, sosiaaliseen elämään sekä työelämään. Kohtauksia aiheuttavien tekijöiden välttely ja migreenin ehkäisemiseen liittyvät toimintamallit voivat aiheuttaa stressiä, ahdistusta ja masennusta. Kohtauksien pelko voi johtaa eristäytymiseen ja monien harrastusten välttämiseen erityisesti, jos niihin kuuluu sosiaalista kanssakäymistä. Kohtausten lääkehoito ja estohoito voivat myös johtaa lääkkeiden liikakäyttöön.

Migreenistä kärsivien työntekijöiden johtaminen sekä työssä jatkamisen ja työhön palaamisen tukeminen:

Työnantajalla ja työtovereilla on merkittävä rooli migreenistä kärsivän työntekijän auttamisessa ja mukautusten toteuttamisessa.

  • Yksi yleisimmistä migreeniin liittyvistä ongelmista koskee kollegoiden asennetta migreenistä kärsivää henkilöä kohtaan. Henkilön kokema kipu ja muut oireet eivät näy päällepäin, joten migreenistä kärsivät työntekijät voidaan leimata laiskoiksi ja turhasta valittaviksi ja heidän kärsimystään voidaan vähätellä. Siksi koko henkilökuntaa tulee informoida taudin vakavuudesta ja sen aiheuttamasta haitasta. Leimaavan käyttäytymisen välttäminen ja osallisuutta edistävän ilmapiirin luominen on elintärkeää, jotta migreenistä kärsivä henkilö voisi myös työpaikallaan paremmin.
  • Migreenikohtauksen iskiessä työntekijän työkyky voi olla heikentynyt tai hän voi olla kokonaan kykenemätön työhön, riippuen migreenikohtauksen voimakkuudesta. Kohtauksen sattuessa työntekijä voi joutua lepäämään, lähtemään tai jäämään kotiin tai olemaan pimennetyssä huoneessa. Kun kohtaukset ovat tiheitä ja voimakkaita (vakavissa tapauksissa kohtauspäiviä voi olla 15–20 kuukaudessa), migreeni voi olla voimakkaasti elämää rajoittava. Siksi on tärkeää yrittää vastata migreenistä kärsivien henkilöiden tarpeisiin. Siten voidaan ehkäistä työpoissaoloja ja työn tuottavuuden laskua. Työntekijän ja kollegoiden kanssa voidaan yhdessä etukäteen suunnitella, miten kohtauksen sattuessa toimitaan ja miten työt järjestetään poissaolojen aikoina.
  • Kirkkaat valot, kovat äänet, stressi ja ylityöt ovat mahdollisia migreenikohtausten aiheuttajia. Migreenistä kärsivien työntekijöiden kuunteleminen heidän tilaansa pahentavista tekijöistä ja pyrkimys vähentää työntekijöiden altistumista näille tekijöille helpottavat työntekijöiden oloa ja auttavat työskentelemään paremmin.

Lisätietoja:

Migreeni ja työelämä – https://migreeni.org/migreeni-ja-tyoelama/
European Academy of Neurology (EAN) – https://www.ean.org/EAN-Scientific-Panel-Headache.2796.0.html
European Headache and Migraine Alliance (EMHA)  –  
https://www.emhalliance.org/
European Federation of Neurological Associations (EFNA) –
https://www.efna.net/

Share This